Osallisuutta kulttuuri-identiteettiä vahvistamalla

Lapin maakuntamuseo toteutti 1.2.2021─31.1.2022 Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tukemana hankkeen Menneisyys meissä - Osallisuutta kulttuuri-identiteettiä vahvistamalla. Hankkeessa vietiin kulttuuriperintötyötä Lapin maakuntamuseon vastuualueen kuntiin. Osallistujat johdatettiin tarkastelemaan menneisyyden vaikutuksia omassa elämässä käyttämällä museopedagogisia menetelmiä.

Hankkeen kaareen kuului kolme osaa: työpajat kohdepaikkakunnilla, museomatkat Rovaniemelle ja päätöstapaaminen kunnissa. Työskentely pienryhmissä ja useat tapaamiset mahdollistivat syventyvät keskustelut ja laajemman oivaltamisen historian ja kulttuuriperinnön merkityksestä.

Hankkeen työpajoja tarjottiin kaikkiin museon vastuualueen kuntiin ja ryhmiä saatiin kokoon yhdeksältä paikkakunnalta. Hankkeessa pidettiin 26 työpajaa ja museovierailua, ja ne järjestettiin yli kahdeksallekymmenelle osallistujalle. Hankkeen kohderyhmänä olivat työelämän ulkopuolella ja haavoittuvassa asemassa olevat.

Työpajoja kotiseutumuseoilla

Kesäkuussa 2021 järjestettiin työpajoja hankkeen kohdepaikkakunnilla. Työpajoja pidettiin mahdollisuuksien mukaan kotiseutumuseoilla. Kesän työpajoissa tarkasteltiin oman elinympäristön kulttuurisia ja historiallisia muutoksia ja omaa suhtautumista niihin. Keskustelulle ja eläytymiselle perustuvien tehtävien kautta työpajoissa avattiin suhdetta menneeseen, oman suvun ja paikkakunnan historiaan.

Työpajoissa nousi selvästi esille kuinka suuri murros kaupungistuminen ja elinkeinorakenteen muutos on ollut lappilaisille. Muutos on ravistellut kaikkia, ja uuteen tilanteeseen on jouduttu sopeutumaan niin hyvässä kuin pahassa. Mennyt alkutuotannolle perustuva maaseutumainen elämäntapa ja koettu sopeutumisen vaatimus olivat jaettua yhteistä kokemusta.

Puistolan pirtti Savukoskella.

Museovierailu

Syksyn mittaan hankkeen osallistujat matkustivat Rovaniemelle Lapin maakuntamuseolle Arktikumiin ja Rovaniemen taidemuseolle Korundiin. Lapin maakuntamuseolla tutustuttiin museotyöhön ja näyttelyihin. Museon työtiloissa keskusteltiin, miksi esineitä tallennetaan museon kokoelmiin, kuinka se tapahtuu ja millä perusteella valintoja tehdään. Näyttelyjen puolella tutustuttiin museon perusnäyttelyyn ja pohdittiin, miksi näyttelyssä on esillä juuri esillä olevia asioita sekä tarkasteltiin, millaisia tarinoita näyttelyn esineillä on.

Taidemuseolla oli ohjelmassa näyttelykierros ja Intoa taiteesta -hankkeen työpaja. Ryhmät kiersivät museon näyttelyissä keskustellen nykytaiteen herättämistä ajatuksista ja kierroksen jälkeen osallistujat pääsivät kokeilemaan oman taiteen tekemistä taidetyöpajassa. Hengähdyshetken päivään tarjosi lounastauko Korundin ravintolassa.

Korundin työpajassa.

Päätöstapaaminen

Hankkeen viimeisen työpajan teemana oli tulevaisuus. Se miten näemme tulevan rakentuu menneen pohjalle. On kuitenkin mahdollista, että tulevaisuus on aivan uutta ja meissä voi olla puolia, jotka eivät ole vielä päässeet esille. Jo tutuiksi käyneiden ryhmien kanssa teimme tehtäviä, joiden tarkoituksena oli avata tulevaisuuteen uusia näkökulmia ja tuoda tukea tulevaan. Keräsimme osallistujilta myös palautetta hankkeesta.

Viimeiselle tapaamiselle osallistujat olivat saaneet tehtäväksi miettiä asian tai esineen, jonka haluaisivat ottaa mukaansa tulevaan. Kuvasimme esineet, tallensimme niiden tarinat ja teimme niistä hankkeen verkkonäyttelyn. Esineisiin ja tarinoihin voit tutustua täällä.

Hankkeen antia

Työpajojen tavasta käsitellä menneisyyttä eläytyen ja keskustellen pidettiin paljon. Erityisesti museovierailu sai paljon kiitosta. Useat osallistujat kävivät ensimmäistä kertaa museossa ja museoiden merkitys tallentajina ja inspiraation lähteinä avautui. Menneisyyden vaikutus omaan elämään selkeni hankkeen myötä ja osallistujat aikoivat vastakin käyttää museoiden palveluja.

Hankkeessa saatujen kokemusten myötä museolla kehitetään yleisötyötä edelleen ja tietoisuus museon palveluista ja menneen käsittelyn mahdollisuuksista levisi sosiaali- ja nuorisotyön toimijoille. Uudet kokeelliset toimintatavat laittavat myös pohtimaan, mitä kaikkea museon yleisötyö voi olla ja millaisia palveluja museo voikaan tarjota.

Hanke osoitti, että menneen vaikutuksia ja kulttuuriperintöä pohtimalla voi käsitellä elämän suuria kysymyksiä. Elämään voi saada mielekkyyttä pitämällä kiinni niin tämän hetken kuin menneen hyvistä asioista. Oman elinympäristön menneisyyden tunteminen juurruttaa tähän hetkeen ja tuottaa osallisuuden kokemusta.

Hankkeesta tehtiin julkaisu, jonka voit ladata täältä. Julkaisussa kerrotaan tarkemmin hankkeen vaiheista, työpajojen sisällöstä ja hankkeen saamasta palautteesta.

Menneisyys meissä – Osallisuutta kulttuuri-identiteettiä vahvistamalla

Hankkeen kesto:
1.2.2021—31.1.2022

Hankkeen toteuttaja:
Lapin maakuntamuseo; yksi kokoaikainen hanketyöntekijä Teemu Leskelä ja kaksi osa-aikaista (20 %), amanuenssit Tuija Alariesto ja Heidi Pelkonen

Rahoitus:
Euroopan sosiaalirahaston (ESR) Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 -rakennerahasto-ohjelman toimintalinja 5

Hanke oli osallistujille maksuton.

Lapin maakuntamuseon verkkosivut

Tulevaisuus on täällä

Menneisyys meissä -hankkeen aikana pohdimme osallistujien kanssa millaisia muistoja ja merkityksiä esineet ja asiat ympärillämme kantavat. Esineiden ja asioiden merkityksen luo niihin liitetty tieto ja tarina. Hankkeen osallistujat saivat tehtäväksi miettiä, minkä tärkeän esineen tai asian he haluaisivat mukaansa tulevaan.

Onko tulevaisuus tuntematon vai voisimmeko ottaa mukaamme meille tärkeitä ja arvokkaita asioita? Mitä sinä haluaisit ottaa mukaasi, mitä haluaisit muistaa ja mihin keskittyä?

Pinni

“Mulla on tässä tosi tosi pieni esine. Tää on pinni. Sain tämän mun mummolta. Olin kai hukannut sen viis vuotta sitten ja sit mun mummo oli löytänyt sen. Sitten yhtenä päivänä kun menin sen tykö, se sano että: 'Täällä on tämä siun pinni'. Se oli tosi innoissaan tästä pinnistä. Mun mummolla on tosi paljon lapsenlapsia, sitten tavallaan kuitenkin tulee tunne, että se välittää meistä kaikista jokaisesta, yksilöinä, tulee huomioiduksi vaikka meitä on monta. Tämä on mystinen esine sinänsä, yleensä hukkaan kaikki hiuspinnit ja kaikki muut, mutta tämä ei ole hukkunut.”

Käsillä tekeminen

“Haluan viedä tulevaisuuteen taidon tehdä käsillä ja ennen kaikkea sen mukanaan tuoman tekemisen ilon. Rohkeuden kokeilla omia rajojaan, pelkäämättä uutta ja sitä, ettei osaa, vähättelemättä omia taitojaan. Tekemällä oppii. Käsityön tekemisen päämäärän ei pitäisi olla tehdä täydellisiä käsitöitä. Myös matkasta pitää nauttia. Jos työ jää keskeneräiseksi, ei se haittaa. Itse tekeminen on voinut olla hyvin terapeuttista ja se on vastannut johonkin omaan tarpeeseen. Ihmiset kokevat turhaan syyllisyyttä keskeneräisistä käsitöistään. Minulla niitä on jopa unimaailmassa.”

Nahkainen olkalaukku

“Kaveri teki tämän mulle synttärilahjaksi kun minä täytin 20 vuotta, arvostan kyllä tällaista käsityötä, nää on parhaita lahjoja, mieluummin tämmösiä ku jottain krääsää kaupasta, joka jää pölyttymään kaapin nurkkaan. Tämmönen jää elämään, kunnioitan kotimaista käsityötä.”

Sähköpyörä

“Minä valitsin sähköpyörän kun se on älyttömän käytännöllinen keksintö ja kuvastaa todella sitä 2020-luvun alkupuolen henkeä. Se todella on nyt muodissa ja on kylällä paljon käytännöllisempi kuin auto, kun tätä ajankohtaa varjostaa tai onko se nyt huono asia, mutta näkyy että polttoaineen hinnat on todella korkealla.”

Kotiseudun luonto

“Täällä on ennen ollut tulivuoria, sen vuoksi siellä on mineraaleja, se harmittaa että kaivokset tulee, joka ilmansuunnassa jo niitä on, voiko täällä kohta enää asua. Ei ne vanhemmat välitä kun oma elinikä loppuu,mutta… Toivoisin että luonto säilyy, ettei tarvis muuttaa pois.”

Kahvipannu

“Pannua voi käyttää, kun marjoja poimitaan, kun metsällä ollaan ja tehdään kaikkea mukavaa. Toivon terveyttä kaikille.”

Muki

“Tämä ei varsinaisesti ole se muki mitä lapsena metsäreissuila oli, lapsesta asti keränny marjat ja sienet metsästä, kuljettu heinässä, eväinä kahvit leivät ja pullat. Kaikkea mukavaa ja hyvää sieltä menneestä liittyy tuohon mukiin, lämpimien mukavien kesien muisto.”

Oppiminen

“Valmistuin ylioppilaaksi, se on ikimuistoinen päivä, silloin tuntui että se on koko loppuelämän ensimmäinen päivä, siihen liittyy erilaisia tuntemuksia, ilo ja jännitys, oli semmoset päällimmäiset, koulujärjestelmä ja koulutus on yks inhimillisyyden suurimpia heijastuksia. Sivistyminen ja sivistys yhdistää meitä kaikkia ja tekee meistä ihmisiä, se on mulle tosi tärkeetä. Uuden oppiminen ja opiskelu on kans, se on jatkuva itsestään ammentava, semmonen suo, josta ei halua pois.”

Luonto ja kädentaidot

“Toivon että kädentaidot säilyy, meillä on ollu suvussa todella taitavia kädentaitajia. Toivon että se periytyy ja kädentaidot nousee entistä enämpi arvoonsa tulevaisuudessa, niitä tänä päivänäkin arvostetaan aika paljon, ja sitten se luonnon arvostaminen on minun edeltäjiltäni opittua, toivon että luonto säilyy sellasena että luonnosta voidaan nauttia… että niillä paikoilla voidaan asua.”

Perheen traditiot

“Yhdessä oleminen, perheen traditiot, ne on minusta tärkeitä, ne hitsaa meitä yhteen. Se on meidän perheessä tupen pelluu, se on mukavaa yhdessä oloa, siinä tapahtuu niin paljon muutakin kuin vaan se peli. Toinen asia on leipä ja leivän leipominen, ittellä erityisesti koskettaa tuo juurella leipominen… ja haluaisin että tällaisia perinteitä säilytettäs.”

Nykyisyyden tallentaminen

“Ottaisin tulevaisuuteen edelleen tuon kameran ja jatkaisin tätä nykyisyyden tallentamista ja se kertois tulevaisuuten senhetkistä elämän menoa, ja tulevaisuudessa, joku digitois sen siihen formaattiin mitä sitten joskus katellaan. Ois se menneisyys edelleen nykyisyydessä ja nähtäs miten siihen on päädytty.”

Pingismaila

“Pingismailan on päästävä tulevaisuuteen, toivon että urheilun taso pysyy ympäri maailman ja ihmiset muistaa liikkua.”

Suurennuslasi

“Pieni metallihäkkyrä, joka on suurennuslasi… Se on symbolina asiasta, vaikka jätin metalliartesaanin koulutuksen kesken, niin haluan pitää ne kokemukset, haluan ja ne pittää kantaa mukana.”

Henkien kätkemä -VHS-kasetti

“Tämä muistuttaa aina minua minun ja mun siskon elokuvien katselusta. Ei oltu ala-asteella tai ylä-asteellakaan kovin hyvissä väleissä, no sisarusrakkaus on vähän semmosta ongelmallista sanotaan näin, jossain vaiheessa alettiin enemmän sellasta… vuokrattiin elokuvia kaikenlaisia… vaikka tämä ei ole sellainen elokuva mitä vuokrattiin, mutta aina kun ajattelen niitä tulee tämä mieleen, kun me nautittiin niistä niin paljon.”

Käsikonsoli

“Videopelit on ollut iso osa mun elämää, ihan lapsuuden pienistä iloista opiskeluun, kun ite on opiskellut tota tietotekniikkaa ammattikorkeakoulussa. Sitten kun oppinut koodaamista ja innostuin siihen 3D-mallintamiseen yhteen väliin siitä, ja opiskelin myös vähän pelituotantoa, se on ollut intona… vaikka tämä raukka ei enää toimi, niin siinä on muistoja viihteeseen, koulutukseen ja pariin saavutukseen, mitä kannan ilolla mukana.”

Ystävyys

“Tornion ja Kemin alueet kantavat arvokkaita kokemuksia ammattikouluajoilta. Tärkeä muistoni on yllätysjuhlista, jotka uudet koulukaverini järjestivät minulle 20-vuotissyntymäpäivän kunniaksi, ei siksi että ne järjestettiin, vaan siksi, että huomasin silloin, kun aiemmin oli ollut vaan ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa, niin huomas silloin vielä niin monen ystävän ympäröimänä, että oli löytänyt normaalin ajanviettoseuran sijaan joukon oikeita ystäviä, joihin voi luottaa, jotka auttaa toisiaan tarpeen tullen… Ne ystävyyssuhteet haluan viedä tulevaisuuteen, ehdottomasti.”

CD ja pehmolelu

“Tää on poltettu cd-levy, jonka mun isosisko on polttanut mulle ku oon ollu kaheksan vee. Mun sisko poltti tosi paljon levyjä itelleen sillon ja teki eri miksauksia, ja teki mulle oman, ja tää on nimitetty mulle… En oo ollu ite päättämässä mitä tähän on laitettu, niin täällähän kuulkaas on, Antti Tuiskua, Lady Gagaa, Saku Sammakon tunnareita… Täällä on hyvää materiaalia. Valitsin tämän erityisesti sen takia kun mulla on ollu tosi läheinen sisarussuhde mun toiseen isosiskoon ja kaikki esineet lähes mitä aattelin tuoda tänne liittyi mun isosiskoon…

Toinen esine minkä halusin tuoda, tämä on varastossa ja se on liian iso tuotavaksi. Mulla on semmonen IKEAsta hankittu punaoranssi virtahepopehmolelu, jonka mun sisko on tuonut. Se oli tehnyt sen hurjan valinnan kun oli lähtenyt kavereitten kans Haaparannalle, että ostaako se päkin olutta vai tuoko se mulle pehmolelun, ja se toi mulle pehmolelun… ehkä sisarussuhteet ja perhesuhteet tärkeitä… ei 'ehkä', ne on tosi tärkeitä.”

Simpukka

“Sitten mulla on tällainen simpukka, mulla on ollu lapsesta asti. Saattaa olla ulkomailta tuotu, eihän meillä oo tämmösiä. Isoäiti opetti, olin alle kouluikäinen, kun kuuntelet tällä tavoin sieltä kuuluu se meren kohina ja lapsena sitten aina murrosikään asti niin mää ihan oikeesti kuulin. Ois myös hyvä että ihmiset kuuntelis toisiaan. Kuuntelis mikä tärkeää itselle, kuuntelis omaa itseä. Mummolasta otin tämän ja siellä semmonen kokemus kuin että pikkusena tuli kuulluksi ja nähdyksi siellä.”

Sivellin ja tanssihuivi

“Ei oo kauheen hienon näköinen tavara. Sillon kun neiti-ihmisenä lukion jälkeen menin yksityiseen taidekouluun, silloin ostin tuon siveltimen ja maalasin ja oisin halunnut kovasti tulla taiteilijaksi, mutta teinkin kolme lasta ja minusta tuli opettaja, haluaisin kannustaa ihmisiä luovuuteen, kaikki ossaa, ei se oo ko vaa alakaa…

Ja tämä on minun rakkain itämaisen tanssin huivini, tanssiminen on auttanut käsittelemään ongelmia ja elämänvaiheita ja hyväksymään omaa ruumista, se ei ole aina helppoa meillä naisilla… jokainen nainen on tanssiessaan kaunis, heittäytymistä ja uskallusta haluaisin tulevaisuuteen.”

Puinen rasia

“Isoisä on tehnyt jatkosodan aikana vuonna 1944. Sodassa miehillä oli aikaa tehdä, ja voi prosessoida asiaa kun saa kädet toimimaan, on kokonaisvaltaisempaa… Raivaajasukupolvet uhrasi ja loi sen, että me voidaan tehdä kaikenlaista itseämme tukevaa.”

Ikoni ja uusi testamentti

“Ilman tätä ei olisi näitä muita asioita… Koulussa palkittiin se tyttö, jolla oli paras keskiarvo, sain pienen rahasumman ja gideoneilta Uuden testamentin. Nämä kristilliset perusarvot on semmonen perusta minkä soisin, että meillä on. Se on huonossa huudossa, mutta toivoisin että se sais olla esillä… tämä on kulkenut mukana elämässä. Ja kun on ollut vaikeaa elämässä, niin on turvautunut Jumalan armoon ja se on se kovin ydin elämässäni. Ja haluaisin Isä meidän -rukouksen ja Kyösti Kallio -rukouksen ottaa tulevaan, haluaisin kasvaa Jumalan armon varassa siksi ihmiseksi, miksi minut on luotu… Tässä on tämä ikoni, ollut samanlainen pikkunen kortti lompakossa, jossa Jeesuksella on lammas hartioillaan. Tämä on minun rakkain ikoni, kaikkea näitä tarvitaan mitä tässä olen kertonut…”

Hurriganes-kokoelma

“Nämä esineet liittyy minun menneisyyteen ja on sitten vaikuttanut minun tulevaisuuteen kun oon nämä saanut… Tässä on Hurriganesiin liittyviä asioita. Hurriganes on ollut semmonen bändi minulle, joka saanut musiikkihommiin mukaan. Muistan kun kaverin tykönä kuuntelin 'Roadrunneria' eka kertaa, niin se oli mulle se kipinä, että nyt pitää alkaa tätä soittamaan tai tekemään. Tuo kirja liittyy siihen, mie sain sen joululahjaksi 2011 ja samana jouluna sain ekan bassovahvistimen itelle ja basson, sain kaikki vehkeet siihen, ja nämä LP:t on sillain tullu… Näitä valokuvia mie olen saanut Cissen vaimolta Sirulta lahjaksi, ja myös nuo vihkot, ne on joskus 1970-80-luvulla tehtyjä fanituotteita, aivan aitoja ja alkuperäisiä… Cisse on ollut mulle se vaikuttava tekijä, esikuva tavallaan, ja sitten se kruununjalokivi minkä mie sain, on Cissen pyyhe! Tämä on kans Cissen vaimolta saatu, mie sain tämän jouluna 2013 ja myös nämä valokuvat. Tämä pyyhe on joskus 70-luvulla tehty, hänen henkilökohtainen pyyhe… Suomirockin historiaa tavallaan tässä… tuo pyyhe ollut minullakin keikkareissuilla mukana, oon vieny perinnettä eteenpäin.”

Tuntolevy

“Siinä on papan, talvi- ja jatkosodassa ollu kaulassa sillä. Tuntolevy, siinä on sellainen tarina, että jos siitä puuttuis puolet, niin minua ei olis täällä.”

Sormus ja käsikoru

“Ostin sormuksen Korundista Rovaniemen reissulla ja se sattuikin sopimaan siskolta saadun korun kanssa yhteen. Sormus ehti mennä hukkaan, mutta löytyi päivän kuluttua, toivoisin ihanien korujen säilyvän edelleen tallessa ilonani.”

Menneisyys meissä -julkaisu

Julkaisussa kerrotaan tarkemmin hankkeen vaiheista, työpajojen sisällöstä ja hankkeen saamasta palautteesta.

Lataa julkaisu (PDF)